Ompelin minä muutakin kuin vain tyynynpäällisiä. Tein uuden irtopäällisen työpöydän tuolille ja päällisestä ylijääneistä kankaista päätin ommella lisäksi muutaman korin.
Tuolista ei nyt ole kuvia, mutta koreista on sitten senkin edestä…
Ne jotka minua vähän paremmin tuntevat tietävät hyvin, että siivoan, lajittelen ja järjestän asioita oikein erityisen mielelläni. Jokaisella tavaralla on oltava oma paikka, mielellään vieläpä jollakin lapulla tai nimikyltillä varustettu sellainen. Kaikkien toisiinsa liittyvien tavaroiden olisi myös hyvä olla mahdollisimman lähellä toisiaan helpon käytettävyyden saavuttamiseksi. Parasta jos tavarat saa järjesteltyä nätisti laatikoihin tai koreihin. Tai nätteihin koreihin.
Koreihinhan voi sitten laittaa ihan mitä tahansa. Vaikkapa sukkia, niin kuin minä.
Miehen sukkien säilytys on ollut yksi murheenkryyni. Vaatekomeron nurkassa tai hyllyllä majaillut muovikori ei suoranaisesti ollut helpoin mahdollinen ratkaisu kun joku tietty sukkapari piti nopeasti saada etsittyä. Yleensä kori joko tyhjennettiin lattialle tai sängylle hirveässä kiireessä tai sitten jalkaan päätyi joku ensimmäisenä käteen osunut pari. Koska kumpikaan toimintatapa ei miellyttänyt, oli tilanteeseen keksittävä jokin ratkaisu.
Nyt komeron lattialla nököttävän jakkaran päällä on tämä kankainen kori, joka on helposti pengottava, tarpeen tullen siirrettävä ja pyykin lajittelun yhteydessä myös vaivattomasti täytettävä. Vielä en ole laittanut koriin nimilappua, sillä oletan miehen muistavan mistä sukat nykyisellään löytyvät.
Voi siihen silti lappukin vielä ilmestyä.
Kahvat sain aika hyvin kohdistettua kankaan raitojen kanssa. Jämäkkä vuorikangas takaa sen, että kori pysyy ryhdikkäästi muodossaan silloinkin kun se ei ole täynnä. Ja peseminenhän on vaivatonta, sen kun nakkaa pesukoneeseen.
Korit ovat sen verran helppoja surautella, että tein samalta istumalta neljä. Sitten loppui kangas.
Nämä kaksi vein töihin, nyt ovat omat tavarat sielläkin nätisti järjestyksessä. Pienempään ei kangasta riittänyt enää kahvoiksi, mutta toimii se ilmankin…
Ja nämähän kävisivät viikon vaaleanpunaisistakin, eikö vain?