Huomasin, että reilun viikon kuluttua vietetään jälleen isänpäivää. Olkoonkin vain alun perin kaupallinen juhlapäivä, tartun jokaiseen mahdollisuuteeni juhlia isää. Jee!
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Isällä ja minulla on luonnollisestikin paljon yhteistä. Meillä kummallakin on muun muassa samanlainen räpylävarvas, olemme molemmat taipuvaisia näsäviisasteluun, meillä on yhtä epäkorrekti huumorintaju eikä meistä kumpikaan osaa lopettaa karkin syömistä ennen kuin maha on auttamattomasti kipeä.
Meitä yhdistää myös innokas lukuharrastus. Luemme kumpikin kaikenlaista kirjallisuutta; tietokirjoja, dekkareita, historiallisia romaaneja, fantasiaa, sarjakuvia… Mitä tahansa ja paljon. Siinä missä itse fanitan elämäkertoja, isän heikko kohta ovat ehdottomasti dekkarit. Isän kirjastossa (kuulostaa hienolta, on todellisuudessa komerollinen kirjoja lattiasta kattoon) Maigret’t, Pyhimykset, Poirotit ynnä muut tulevat nekin luetuiksi kerta toisensa jälkeen. Alkuperäiskielillä, tietysti – myöskin piirre, jonka olen perinyt isältä.
Lienee turha sanoa, että isän vakilukemistossa ovat myös Ian Flemingin Bond-kirjat. Olin itse ala-asteella kun luin ensimmäisen Bond-kirjani – Pallosalaman – se oli isän ratkaisu siihen kun kirjasto oli kiinni ja minulta lukeminen äkillisesti loppu. Myös elokuvat löytyvät kotoa niin VHS-kaseteilta kuin DVD-levyiltäkin ja niitä katsotaan yhä uudelleen – tietenkin myös silloin kun joku niistä tulee televisiosta. Jos isän kanssa katsoo Bond-filmin, saa kaupan päälle asiantuntevan kommenttiraidan kirjojen ja käsikirjoituksen eroista, henkilöhahmoihin liittyvästä knoppitiedosta ja Ian Flemingin omasta elämästä. Minusta ja siskosta isän kommenttiraita on faijaa omimmillaan, molemmat vävyt suhtautuvat asiaan diplomaattisen varovaisesti ja äiti… hankki itselleen telkkarin toiseen huoneeseen.
Parhaasta Bond-näyttelijästä sen sijaan ei tarvitse kiistellä – sehän on tietenkin Roger Moore.
Kyllä, Roger Moore. Älkää edes yrittäkö olla jotain toista mieltä!
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Joten kun blogin kautta sain käsiini James Bond 007 Quantum -tuoksun, ei minun tarvinnut miettiä sen vastaanottajaa kovinkaan pitkään.
Tuoksu itsessään on kuin tehty lahjaksi, sillä se on hyvin neutraali. Siinä on bergamottia, santelipuuta, nahkaa ja orvokkia, mutta raskas se ei missään nimessä ole. Nahkaa ja santelipuuta oma amatöörinenäni ei esimerkiksi erottanut lainkaan. Sen sijaan tuoksu on melko hento ja raikas, vähän suihkusaippuamainen. Soveltuu siis hyvin sellaiselle miehelle, joka ei halua tuoksua juuri muulle kuin… No, puhtaalle. Eli on siinäkin suhteessa omiaan isälle, joka ei ole tainnut Tabacia kummempaa kokeillakaan, eikä tykkää liian voimakkaista tuoksuista.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Pakettiin ajattelin Bond-tuoksun kaveriksi kääräistä itsetehdyt villasukat ja vähän karkkia – eivät ehkä sopisi salaiselle agentille, mutta isälle sitäkin paremmin!
Ja isä, kun nyt kumminkin luet tätä niin hyvää isänpäivää jo etukäteen ja yritä sitten edes näyttää yllättyneeltä…
