Viime päiviin mahtuu jos jonkinlaista tekemistä ja ilahduttavia asioita, tällä viikolla hymy on ollut herkässä!
Nämä eivät ole mitä tahansa villavyyhtejä, vaan miehen valitsemia. Kyllä, luit oikein! Poikaystäväpaitatraumasta on vihdoinkin toivuttu ja minulta on tilattu aviomiesvillatakki, mielellään jo täksi syksyksi. Visio on, langat on, luottamustakin toteutukseen ilmeisesti jälleen on, katsotaan mitä tästä tulee!
Ja mikäli tulos on jälleen jotain ei-toivottua, on tuo Cascaden 220 minullekin oikein mieluisa villapaitalanka…
Eiliseltä ei naurua ja puheensorinaa puuttunut kun ’Rene ja ’Rundi (miehen lanseeraama lempinimi tälle naiskaksikolle) treffasivat Mikkoa Johan & Nyströmin kahvilassa. Mikko, toivottavasti et ollut ihan kauhuissasi! Puolustuksekseni sanon vain, että tyypillisen sosiaalisen avuttomuuteni lisäksi olin juonut päivän aikana aika monta mukillista kahvia ja olin ehkä siksi vielä tavallistakin levottomampi… Mahtavaa oli tutustua, otetaan pian uusiksi!
Lyöttäydyin kahvilasta lähdettäessä häpeilemättömästi tyylibloggaajien seuraan tuoksutilaisuuteen Bläkiin ja ihastelin siellä niin kauniita maisemia kuin parfyymipullojakin. Suosikkia oli aluksi ihan mahdotonta valita, mutta kyllä Ferragamon Signorina sopi ruokabloggaajalle kuin nenä päähän; tuoksussa on greippiä, riisihöyryä, litsiä ja panna cottaa. Kyllä kiitos!
Työkaveri yllätti aamulla ja ojensi minulle pussillisen omenapuunsa antimia. Ihana omenoiden tuoksu leijaili työhuoneessani koko päivän ajan ja teki kieltämättä vähän nälkäiseksi. En ole ihan varma vielä, päätyvätkö nämä piirakkaan vai pieneksi purkilliseksi omena-kanelihilloa. Ellen sitten nakerra niitä ihan sellaisenaan…
Huomenna suuntaan mökkeilemään ystäväpariskunnan kanssa ja ruokaostoksilla oli siitä syystä jotenkin erityisen kivaa. On aina hauska laittaa ruokaa isommalle porukalle. Kaupasta löytyi myös niitä kauan kaivattuja hopeatoffeita, ne eivät selvinneet mökille saakka…
Onko sinulla ollut tällä viikolla pieniä (tai suuriakin) syitä hymyillä?