Olen luonteeltani melko päämäärätietoinen tyyppi. Asetan itselleni sekä työssä että harrastuksissa tavoitteita, joita kohti pyrin kehittymään. Olen tällainen myös keittiössä ja erityisesti omien reseptieni suhteen. Joskus parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen pääseminen vaatii enemmän kokeilukertoja, joskus onnistun saman tien.
Viime vuonna päätin kehittää itselleni idioottivarman ja maistuvan pizzapohjareseptin. Paras pizzapohja on tietenkin* sellainen muhkea ja mehevä amerikkalaistyylinen pizza, jonka reuna on rapea päältä ja ihanan pehmeä sisältä. Tämä resepti vaati jonkin verran työtä eli käytännössä pizzaa syötiin viikon verran joka päivä, mutta lopputulos oli mielestäni vaiva(amise)n arvoinen. Jauhojen suhdelukua voi vaihdella maun mukaan, tämä yhdistelmä on oma suosikkini. Pohjataikina ei pelästy hidasta kohottamista jääkaapissa ja sen voi myös pakastaa. Ja valmistus on varsin helppoa!
No niin Korundi (ja Mr. Korundi), pyyntönne on viimein kuultu. Hus pizzaa paistamaan!
Image may be NSFW.
Clik here to view.
2,5 dl vettä
puolikas hiivapala
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
5 dl vehnäjauhoja
2 dl durumvehnäjauhoja
reilu loraus (n. 3 rkl) oliiviöljyä
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää sokeri. Sekoita keskenään jauhot ja suola ja lisää hiivaseokseen. Kaada päälle lopuksi reilu loraus oliiviöljyä. Vaivaa yleiskoneella viitisen minuuttia, käsin hieman kauemmin. Valmiin taikinan pitäisi olla melko tiivis, eikä tarttua enää käsiin.
Taikinasta saat yhden pellillisen hyvin paksupohjaista pizzaa tai kaksi ohuempipohjaista melkein koko pellin kokoista. Kuvissa näkyvä pizza on puolikkaasta taikinasta eli ohuempipohjainen versiokin on melko muhkea. Jos jaat taikinan, tee se tässä vaiheessa. Laita taikinapallo(t) korkeareunaiseen kulhoon nousemaan, peitä leivinliinalla ja kohota vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi. Itse ripotan kulhon pohjalle vähän vehnäjauhoja kohonneen taikinapallon irrottamisen helpottamiseksi. Kohotan taikinaa vajaan tunnin, jääkaapissa kauemmin.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Kun taikina on kohonnut, venytä se haluamasi kokoiseksi. Jos olet kaltaiseni rennompi pizzanpaistaja, voit ihan hyvin kaulita pohjan ja sen voi tehdä kätevästi leivinpaperin päällä. Muhkean reunan ja melko pyöreän pizzan saat kun kaulitset taikinan keskeltä ulospäin, mutta jätät reunasta noin sentin verran kaulitsematta. Jos kuitenkin kaulitset miehekkäästi koko lätyn, kohoaa reuna silti paistettaessa ihan mukavasti, sillä täytteet eivät paina sitä alas. Mistäkö tiedän? No siitä, että miehenikin osallistuu ruoanlaittoon.
Paistaminen onnistuu helposti kun muistaa muutaman niksin. Uunin lämpötila on oleellinen asia pizzanpaistossa – sen tulisi olla niin kuuma kuin mahdollista. Oma nynny sähköuunini lämpenee vain 275 asteeseen, mutta siinä on onneksi sentään kiertoilma-asetus alalämmöllä. Jos sinulla on kaasu-uuni, kadehdin sinua armotta. Toinen niksi on pizzan reunan voitelu oliiviöljyllä juuri ennen paistoa, se takaa rapean reunan. Reunahan on se paras osa. Kolmas niksi, jonka kaikki varmasti jo tietävätkin on pellin esilämmitys. Mikäli sinulla on pizzakivi, käytä sitä (ohjeiden mukaan) ja kerro minulle pitäisikö minunkin hankkia sellainen. Muutoin lämmitä pelti uunissa ja vetäise täytetty pizza leivinpapereineen kuumalle pellille keittiön tason päältä ennen kuin nakkaat sen uuniin. Varo polttamasta sormiasi tai livauttamasta pizzaa lattialle.
Puolen taikinan pizza paistuu omassa uunissani kiertoilma-asetuksella 6 minuutissa, koko taikinan pizza 8 minuutissa. Tarkkaile uunin tapahtumia, sillä mikään ei suututa niin paljon kuin palanut pizza. Jos uunisi lämpenee nynnyuuniani kuumemmaksi saat todennäköisesti sekä lyhentää paistoaikaa että nauttia niistä ihanista hieman reunoilta hiiltyneistä taikinakuplista!
Pizzan täytteissä vain taivas on rajana ja jokaisella tietysti omat suosikkinsa. Kuvan pizzassa on itsetehdyn tomaattikastikkeen lisäksi pinaattia, punasipulia, valkosipulia, aurajuustoa ja makeaa paprikaa. Päälle laitoin vielä barbeque-kastiketta. Nam!
*) Jenkkityylinen pizzapohja pitää ykkössijaa sydämessäni siksi, että siihen liittyy niin paljon lämpimiä muistoja nuoruusvuosien amerikanmatkoilta. Lupaan kuitenkin harkita tätä uudelleen mikäli joskus pääsen viettämään enemmän aikaa Italiassa.