Näin joulukuun alussa aika monessa blogissa on vilahdellut erilaisia joulukalentereita. No, tässä olisi vielä yksi lisää…
Olen viimeiset kymmenisen vuotta näpertänyt jonkinlaisen itsetehdyn joulukalenterin. Joka vuosi olen toteuttanut sen vähän eri tavalla. On ollut paperipussia, pyykkipoikaa, aarrearkkua ja vaikka mitä muuta. Yleensä toteutamme kalenterin miehen kanssa puoliksi, olemme kai yhtä lapsenmielisiä molemmat.
Nuo suloiset La Fermièren jogurttiruukut nököttivät pitkään keittiön muurin päällä sotilaallisessa rivissä odottamassa jotakin uutta käyttötarkoitusta. En enää muista oliko se mies vai minä, joka totesi ääneen niitä olevan jo yli kaksikymmentä. Kulunutta fraasia käyttäen siitä se ajatus sitten lähti.
Kaivelin vähän askartelulipastoani ja löysinkin kaiken tarvittavan sieltä. Juuttinarunpätkät, käärepaperi sekä pari pahvinpalaa muuttuivat ruukunkansiksi ja numerolapuiksi. Kierrätysmateriaalijoulukalenteri, mikäs sen mukavampaa!
Mies täytti ruukuista puolet ja minä puolet. Ennen numeroiden kiinnittämistä ruukut sekoitettiin, joten joka päivä ruukun sisältö on molemmille yllätys. Aikaisempina vuosina joulukalenterista on löytynyt niin karkkia, kuusenkoristeita, piparimuotteja kuin jotain kivaa tekemistäkin meille molemmille. Niin tänäkin vuonna.
Viimeinen ”luukku” on tietenkin vähän toisia erityisempi, nähtäväksi jää mitä sieltä paljastuu…