Joskus sitä on ihan tyytyväinen kun viikonloppu on ohi. Ei ehkä niinkään sen takia, että töihin olisi mitenkään erityinen hinku päästä, vaan koska viikonlopun aikana mikään ei mennyt niin sanotusti putkeen. Suurin onnistumisen kokemus oli se perjantai-iltana pelattu erä ysipalloa, jossa voittaminen taisi rehellisyyden nimissä olla taidon sijasta enemmänkin tuuria. Kaikki muu olikin sitten sellaista vastatuuleen pyristelyä, että nauraisin ellei edelleen vähän harmittaisi.
Että onneksi huomenna on maanantai ja edessä toivottavasti uusi, parempi viikko.
No, ainakin viikonlopun aikana tuli juotua paljon kahvia ja tehtyä suunnitelmia. Sitä lomamatkaakin pohdittiin, vaikka mitään ei vieläkään lyöty lukkoon. Näillä näkymin matkaan päästään aikaisintaan vasta elokuun lopulla, mutta tärkeintähän on, että matkalle ollaan edelleen lähdössä. Ja ehkä kesäkuukausille voisi mahtua jokin pieni pyrähdys esimerkiksi Tukholmaan tai Tallinnaan. Katsotaan nyt.
Kesän varsinaiset murheenkryynit ovat ne pienet remonttijutut, jotka yhä edelleen roikkuvat tekemättömien listalla. Joku saattaa muistaakin viime kesäisen makuuhuoneen pintaremontin ja mahdollisesti vielä parin vuoden takaisen putkiremontin aikaiset myllerrykset. No, makuuhuoneessa ei edelleenkään ole lattialistoja ja vaatekomeron lattia on yhä maalaamatta. Puhumattakaan muista viimeistelyä vailla olevista pikkujutuista.
Jos nyt edes makuuhuoneen saisi kesän aikana siistittyä loppuun niin olisin hurjan tyytyväinen. Niitä muun asunnon väliovia ja lattialistoja ehtii maalata myöhemminkin.
Ai niin, kyllä viikonloppuun mahtui toinenkin onnistuminen ysipallon lisäksi. Nimittäin leipomani korvapuustit, jotka maistuivat myös parivuotiaalle pikkukaverille.