Paljon on tapahtunut viime kerran jälkeen – instagramia olen päivittänyt jonkin verran, mutta blogi on jäänyt pahasti huomiotta. Nyt löysin vihdoinkin sekä aikaa että voimia naputella tännekin muutaman rivin. Jospa joku lukisi?
Eli mitä minulle oikein kuuluu?
Hyvää. Hyvää kuuluu.
Vuodenvaihteen jälkeen pakkasin pikkuruisen muuttokuorman ja vilkuttelin toistaiseksi heipat Ullanlinnalle. Muutin pikkukaupunkiin josta on lyhyempi matka Pietariin kuin Helsinkiin, tekemään vihdoinkin sitä työtä jota olin aina halunnutkin tehdä. Vaihtoon siis menivät kertaheitolla niin ammatti kuin paikkakuntakin.
Kuulostaa pelottavalta, mutta sitä se ei ollut.
Olin tähän muutokseen niin valmis kuin vain voi olla. Helsinki on ihana, mutta se oli tuntunut jo pitkään jotenkin ahdistavalta ja tukahduttavalta. Edellinen työpaikkani oli mukava, mutta työ ei ollut sitä mihin tunsin kutsumusta.
Uusi paikkakunta on sopivan kiireettömän tuntuinen, ihmiset ovat helposti lähestyttäviä ja seutu on kaunista – voin jo aavistaa miltä täällä mahtaakaan näyttää kesällä… Uusi työni on vastuullista, ajoittain raskastakin ja päivät venyvät usein pitkiksi. Vapaapäivinäkin joutuu toisinaan hoitamaan töihin liittyviä asioita ja suunnitelmat saattavat muuttua nopeastikin. Olen iltaisin usein ihan poikki ja vapaat menevät pääosin rentoutumisen ja pakollisten kotitöiden hoitamisen merkeissä.
Silti joka päivä huomaan hymyileväni. Tunnen pitkästä aikaa olevani vihdoin siellä, missä pitääkin. Tekeväni sitä, mitä todella haluan tehdä.
Se tuntuu ihanalta.